Viime vuosien aikana on tullut pohdittua paljon yhteisöllisyyttä. Itseäni aivan puistattaa, kuinka yhteisöllisyys on alkanut kadota ihan valtavaa tahtia ainakin täällä Suomessa. Toki pitkään aikaan ei ole ollut sellaista vanhanajan yhteisöllisyyttä, kun melkein koko suku asui samassa pihapiirissä ja huolehti yhdessä kaikesta ja kaikista. Enkä nyt ehkä tarkoita edes sellaista yhteisöllisyyttä. Enemmän tarkoitan sellaista yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Jotenkin vain ollaan niin itseenpäin kääntyneitä eikä piitata yhtään mitä ympärillä tapahtuu tai millaista ympärillä on. Kunhan on huolehtinut edes jotenkin vain ja ainoastaan omat asiansa niin kaikelle muulle suljetaan silmät.
Yksinkertaisia esimerkkejä tästä vaikkapa sellainen, että perhe on tullut katsomaan näytelmää. Kaikki katsojat (suomalaiseen tapaansa) istuvat mahdollisimman hajallaan ja jokainen on jättänyt vähintään yhden penkin väliin seuraavaan porukkaan. Paikalle tullut perhe etsii paikkaa itselleen, mutta katsojien hajanaisen istumisen vuoksi vierekkäisiä paikkoja ei löydy. Vaikka perhe harmittelisi asiaa ääneen muiden katsojien kuullen, ei kukaan varmasti tee mitään että perheelle löytyisi vierekkäiset paikat. Välttämättä ei tarvitsisi kuin yhden ihmisen siirtyä yksi penkki oikealle tai vasemmalle niin perheestä kaikki pääsisivät vierekkäin. Mutta ehei, ei suomalainen jo paikkansa löytänyt voi siirtyä mihinkään. Suomalainen ajattelee vain että "omapahan on ongelmansa, minä olen ainakin juuri tässä!" En nyt sano, ettäkö aivan kaikki toimisivat niin, etteivät siirry tms. mutta kyllä se vain totuus on, että suurin osa ihmisistä ei siirry ja muiden ihmisten kohtaamista pelätään aivan hulluna. Ettei nyt vaan joudu sanomaan sanaakaan vieraille ihmisille saatika katsomaan päälle!
Yksinkertaisia esimerkkejä tästä vaikkapa sellainen, että perhe on tullut katsomaan näytelmää. Kaikki katsojat (suomalaiseen tapaansa) istuvat mahdollisimman hajallaan ja jokainen on jättänyt vähintään yhden penkin väliin seuraavaan porukkaan. Paikalle tullut perhe etsii paikkaa itselleen, mutta katsojien hajanaisen istumisen vuoksi vierekkäisiä paikkoja ei löydy. Vaikka perhe harmittelisi asiaa ääneen muiden katsojien kuullen, ei kukaan varmasti tee mitään että perheelle löytyisi vierekkäiset paikat. Välttämättä ei tarvitsisi kuin yhden ihmisen siirtyä yksi penkki oikealle tai vasemmalle niin perheestä kaikki pääsisivät vierekkäin. Mutta ehei, ei suomalainen jo paikkansa löytänyt voi siirtyä mihinkään. Suomalainen ajattelee vain että "omapahan on ongelmansa, minä olen ainakin juuri tässä!" En nyt sano, ettäkö aivan kaikki toimisivat niin, etteivät siirry tms. mutta kyllä se vain totuus on, että suurin osa ihmisistä ei siirry ja muiden ihmisten kohtaamista pelätään aivan hulluna. Ettei nyt vaan joudu sanomaan sanaakaan vieraille ihmisille saatika katsomaan päälle!
Toinen hyvin arkinen esimerkki on luonnon roskaaminen. Joo eipä sitä itsekään teini-ikäisenä tullut läheskään aina kiikutettua niitä roskia roskikseen. Suurin osa roskaajista taitaa olla juuri teini-ikäisiä ihan sama- periaatteella olevia nuoria. Toisaalta ymmärrän nuoria, olenhan tosiaan itsekin sellainen ollut. Se vaihe nyt vain kuuluu elämään. Uskon, että nuoret joku päivä heräävät taas siihen ettei luontoa voi roskata ja roskat päätyvät useammin roskakoriin kuin maahan (tosin tänäänkin tuli todistettua kuinka aikuinen ihminen heitti suoraan auton ikkunasta jonkin ison roskan maahan, huoh!). Enemmän minua kummastuttaa se, että kukaan ei kerää noita roskia luonnosta! Taas ihmiset ajattelevat tyypillisesti että "ei kuulu minulle, en se minä ole ollut joka on roskannut!". Oikeasti aikuiset ihmiset! Vaikka se maassa makaava roska ei olekaan juuri sinun sinne heittämä niin etkö ihan oikeasti voi sitä sieltä maasta nostaa ja viedä lähimpään roskikseen ja siten edesauttaa yleistä viihtyvyyttä ja siisteyttä? Aina ei toki tiedä mitä roskien seassa on, enkä itsekään mistään keskeltä pusikkoa lähde roskia onkimaan. Mikäli roskia on esimerkiksi keskellä leikkipuistoa ja jo kaukaa huomaa että roskat todella ovat vain jätskipapereita, karkkipapereita jne. niin kyllä itse ainakin tulee roskat kerättyä lähimpään roskikseen jo ihan vain yleisen viihtyvyyden vuoksi ja sen vuoksi, ettei pienet lapset joudu roskien seassa leikkiä.
Liian usein kuulee myös niistä tilanteista, kun ihminen on elottomana maannut maassa ties kuinka kauan ja kaikki ovat vain menneet ohi. Jos itse ei uskalla henkilöä lähestyä niin voisiko paikalle edes soittaa ambulanssin ennemmin kuin olla tekemättä mitään? Voitaisiinko kaikki vain katsoa itsemme ja omien asioidemme lisäksi ympärillemme ja yrittää yhdessä tehdä tästä maasta edes vähän mukavemman paikan olla ja elää? Se ei vaadi paljon. Vain hieman muiden (myös tuntemattomien) huomioimista ihan arkisissa asioissa. En todellakaan itsekään ole näissä asioissa täydellinen, ei kai kukaan ole? Mutta mitä jos edes yritettäisiin?
Liian usein kuulee myös niistä tilanteista, kun ihminen on elottomana maannut maassa ties kuinka kauan ja kaikki ovat vain menneet ohi. Jos itse ei uskalla henkilöä lähestyä niin voisiko paikalle edes soittaa ambulanssin ennemmin kuin olla tekemättä mitään? Voitaisiinko kaikki vain katsoa itsemme ja omien asioidemme lisäksi ympärillemme ja yrittää yhdessä tehdä tästä maasta edes vähän mukavemman paikan olla ja elää? Se ei vaadi paljon. Vain hieman muiden (myös tuntemattomien) huomioimista ihan arkisissa asioissa. En todellakaan itsekään ole näissä asioissa täydellinen, ei kai kukaan ole? Mutta mitä jos edes yritettäisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti