Treeniä

Liikunta on aina ollut todella lähellä sydäntäni ja jos joudun olla paikoillani liian kauan, meinaan tulla hulluksi. Kunnon treenaaminen ja aktiivinen salilla käynti on jäänyt oikeastaan loppukeväästä lähtien. Loppukeväästä/alkukesästä alettiin suunnitella taloa ihan toden teolla ja yhtäkkiä illat menikin jos jonkinlaisissa palavereissa istuen. Siihen kun lisää vielä sen, että lapsen kanssa viettäisi aikaa, ei saleilulle paljoa aikaa jäänyt.

Kesän kynnyksellä irtisanoin kuntosalijäsenyyteni, kun totesin, että turhaan maksan kuukausimaksua, kun en edes ehdi salilla käydä kuin ehkä kaksi kertaa kuukaudessa. Kesä meni täysin ilman kuntosalilla käymistä. Kesän aikana ostin kotiin pumppitangon. Vähän pelkäsin, että jääkö tanko nurkkaan pölyttymään, mutta ei jäänyt. Sitä on suhteellisen aktiivisesti käyttänyt sekä minä että mies. Todella kätevä, kun salille ei ehdi. Kotona pystyy lapsen leikkien lomassa aina vähän jotain tehdä.

Elokuun puolella aloitin taas salilla käymisen. Nyt aloin käydä salilla johon saa kertakortteja eikä tarvitse maksaa mitään kuukausimaksuja. Totesin, että paljon kätevämpi sellainen, kun ikinä ei tiedä tämän taloprojektin kanssa, että koska salille ehtii ja koska ei. Nyt olen käynyt salilla n. kerran kahdessa viikossa. Silloin kun tontilla tapahtuu vähemmän eikä ole mitään palavereita, on aikaa paremmin ja sitten taas silloin kun tontilla tapahtuu, ei niin paljon salilla ehdi käydä. Tietysti aina illalla salille voisi mennä, kun poika on mennyt jo nukkumaan, mutta en millään jaksa lähteä enää siihen aikaan mihinkään salille rehkimään. Muutenkin menen aina töihin puoli kahdeksaan ja työmatkassa kestää noin puoli tuntia, jotenka nukkumaan täytyy iltaisin päästä edes suunnilleen fiksuun aikaan. En ole tippaakaan aamuvirkkua tyyppiä, joten nuo suhteellisen aikaiset aamut on muutenkin olleet raskaita.

Olen myös pyrkinyt ottamaan kaiken liikunnallisen aktiivisuuden huomioon lapsen kanssa leikkiessä ja ulkoillessa. Leikkipuistossakin pystyy pientä treeniä tekemään esimerkiksi antamalla lapselle vauhtia keinussa niin että itse hyppää kyykystä/tekee askelkyykkyjä ja samalla pökkää vauhtia tai pomppulaudalla saa mahtavaa kyykkytreeniä/käsitreeniä riippuen kummallako lautaa pomputtaa. Itse myös aktiivisesti kiipeilen leikkipuistojen kiipeilytelineillä. Leikkipuistoissa käymisen ei siis tarvitse olla aikuisen osalta pelkkää pönötystä ja istuskelua.

Luonnonläheisyys vs. blingbling

Minussa on jollain tapaa kaksi eri puolta. Toisaalta olen todella luonnonläheinen mutta toisaalta sitten taas minusta löytyy myös ns. kovempi puoli, joka tykkää blingblingistä, kliinisyydestä ja tehdystä kauneudesta. Tehdyllä kauneudella tarkoitan lähinnä meikkausta, irtoripsiä, tekokynsiä jne. 

Tulevan talon sisustusta miettiessä täytyi myös pohtia näistä kahdesta puolesta, että kumpaa lähdemme seuraamaan. Kiiltävät pinnat ja blingbling valaisimet olisivat houkutelleet, mutta eivät lopulta niin paljon kuin luonnonläheisempi tyyli. Ehkä itse jopa yllätyin, että halusin lähteä ennemmin tuolle luonnonläheisyyden linjalle. 

Nyt kun asiaa miettii, niin kyllä minussa koko ajan enemmän ja enemmän alkaa korostua tuo luonnonläheisempi puoli. Edelleen blingbling viehättää mutta ei niin paljon kuin ennen. Miehen kanssa on keskusteltu näistä kahdesta puolesta ja mies totesi että eihän jokaisen huoneen talossa tarvitse samanlaisia/tyylisiä olla. Totta sekin, mutta olisiko se kuitenkin hassua jos esim. meidän makuuhuoneessa olisi ihan erilainen tyyli kuin muualla talossa? Hmm... Täytyy ehkä vielä pohtia tätä asiaa. Joka tapauksessa olen ajatellut, että makuuhuoneeseen tulee vähän erilainen tunnelma kuin olohuone/keittiö tilaan. Makuuhuoneeseen tulee ainakin enemmän valkoista.

Tästä Normann Copenhagenin Bell -valaisimesta haaveilen. Tämä sopisi meidän talon tyyliin, mutta hinta...._Kuva täältä.

Tähän valaisimeen ihastuin Prismassa. Ei oikein sovi meidän talon tulevaan tyyliin :D Tämä oli todella bling vaikka kuvassa ei siltä näytä. Tämä oli myös suurikokoinen valaisin vaikka kuvan perusteella voisi luulla toisin. Kuva täältä.

Maatyöt

Maatyöt alkoi meillä heti tämän viikon maanantaina. Itse en uskonut, että hommat saataisiin käyntiin jo niin hyvissä ajoin. Mies tuli maanantaina kotiin ja totesi että siellä on nyt tontti auki. Heti ruoan jälkeen lähdettiin katsomaan mitä tontilla on tehty. Nopeasti kaivuutöiden alettua löytyi tontilta kalliota sieltä ja täältä.... Ilmeisesti kallion korkein kohta osuu juuri meidän tontin sekä tontin vieressä olevan tien kohdalle. Ei auttanut kuin alkaa räjäytyspuuhiin. Tiistaina tarvittavat kalliot räjäyteltiin ja maatöitä päästiin jatkamaan taas kaivurilla. 

Poika on alkanut nyt jo tympääntyä tuohon tontilla hyppäämiseen... Heti kun aletaan puhua että mennään käymään tontilla niin kuuluu että EI. Poika on kyllä löytänyt aina hyvin kuitenkin touhua tontilla, mutta ilmeisesti ei silti ole mikään lempparipaikka. Itse taas kun haluaisi jatkuvasti käydä katsomassa kuinka hommat siellä etenee. Pitäisi nyt keksiä jotain kivaa ja spesiaalia tekemistä tuonne tontille että poikakin viihtyisi. Uusi kaivurilelu ei ainakaan auttanut, että jotain muuta täytyisi nyt keksiä.

Tontilla tapahtuu

Vihdoin on alkanut tontilla ihan konkreettisesti tapahtua eikä enää suunnitella pelkästään teoriassa kuinka mikäkin asia tehdään. Saatiin tiistaina lupa alkaa kaatamaan tontilla puita, vaikka rakennuslupaa ei oltukaan vielä saatu. Heti tiistai-iltana mies kävi puunkaatajan kanssa tontilla ja keskiviikkoaamuna puita lähti kaatumaan. Pari mäntyä jätettiin tuolloin tiistaina vielä pystyyn, koska tontilta ei saa ilman erillistä lupaa kaataa muuta kuin sellaiset puut, jotka tulevat olemaan rakennusten tiellä. Puhuttiin kyllä miehen kanssa heti alusta alkaen, että kaikki männyt kaadetaan tontilta. Tämä siitä syystä, että kaupunki oli jo harventanut metsää sen verran, että mäntyjä oli typerästi yksi siellä ja yksi täällä. Mies haki lupaa niidenkin mäntyjen kaatoon, jotka ei rakennusten tiellä ole, mutta tuolloin tiistaina sitä lupaa ei vielä ollut tullut. Mikäli kyseessä olisi ollut esimerkiksi yksittäiset koivut, ei oltaisi niitä välttämättä haluttu kaataa.

Keskiviikkona puiden pilkkominen oli vielä hieman jäänyt kesken ja perjantaina ne tultiin karsimaan/pilkkomaan loppuun. Perjantai-iltana mentiin koko perhe tontille siirtelemään pilkottuja puita sekä rakentamaan telinettä työmaakyltille ja sähköpääkeskukselle(?). Minun yllätykseksi myös ne puut oli kaadettu, jotka oltiin vielä jätetty puuttuvan kaatoluvan vuoksi kaatamatta! Mies tiesi asiasta, mutta halusi että asia olisi minulle yllätys ja oli kyllä todella positiivinen yllätys kun keskiviikkona vielä manasin sitä, että haluan kyllä että kaikki männyt kaadetaan. Puita meidän täytyi sen vuoksi roudata itse tontin kulmalle, koska halutaan puut säilyttää polttopuuksi. Huh mikä homma oli noiden puiden siirtelyssä vaikka puiden kaataja olikin ne valmiiksi pilkkonut pienemmiksi pölleiksi. Pidemmät puun pätkät puiden kaataja oli siirtänyt meille valmiiksi tontin yhteen nurkkaan. Meidän tehtävä oli siis siirtää ainoastaan pitkin tonttia olevat pilkotut puupöllit kasalle samaan paikkaan minne pidemmätkin puun pätkät oli kasattu.

Pojan kanssa saatiin ihmetellä leppäkerttua...

...ja linnunmunaa

Rakennuslupa me saatiin vihdoin torstaina. Wuhuu!! Tosin käsittelyajan pituutta ei voida moittia. Meille sanottiin, että neljä viikkoa ainakin kannattaa varata tuon luvan saantiin. Meille lupa tuli kolmessa viikossa. Vielä kaksi viikkoa menee, että lupa on lainvoimainen, mutta koska haettiin lupaa että saadaan aloittaa maatyöt ennen kuin lupa on tullut lainvoimaiseksi, saadaan aloittaa maatyöt jo heti. Tarkoitus olisi pitää aloituspalaveri tulevana tiistaina ja maatyöt saada myös heti ensi viikolla käyntiin.

Bentoniittisavi

Käydessäni viimeisen kerran kosmetologilla, suositteli kosmetologi ottamaan savikuurin sisäisesti. Ihmettelin vähän asiaa, ottaa nyt savea sisäisesti?! Asia jäi muhimaan mieleen. En ajatellut tuollaista kuuria aloittaa, kunnes iho alkoi taas uhkaavasti mennä huonompaan kuntoon. Maitotuotteiden nauttimista olen vähentänyt paljon ja puhdistukseen sekä oikeanlaisiin tuotteisiin olen kiinnittänyt enemmän huomiota, mutta silti näppyjä nousee pitkin naamaa. Aloin selvittää paremmin tuota savihommaa ja selvisi, että sellaista kuin bentoniittisavea voi nauttia sisäisesti. Siitä voi tehdä myös kasvonaamion, mutta sisäisesti nautittuna sen tehot ovat paremmat. Bentoniittisavi puhdistaa, lievittää nesteturvotusta, supistaa ihohuokosia ja vähentää tulehduksia.

En jaksanut alkaa tilaamaan savijauhetta mistään ja onnekseni löysin Seinäjoelta luontaistuoteliikkeen, jossa sitä myytiin. Bentoniittisavipussissa lukee, että tuote on ulkoiseen käyttöön, mutta koska Ruohonjuuren sivuilla mainittiin juuri tuon samaisen bentoniittisavipussin kohdalla, että sitä voi nauttia myös sisäisesti, uskalsin kokeilla myös itse tehdä savesta drinkin. Savijauhetta sekoitetaan 1tl kunnon kokoiseen lasilliseen vettä. Ensin sekoitin itse jauhetta lusikalla ja kaadoin jauheen päälle heti koko määrän vettä. Totesin hyvin pian, että se ei ole toimiva ratkaisu. Savi tarttui vain lusikkaan kiinni ja savikökköjä nousi veden pintaan. Aloin sekoittamaan jauheen ensin pienempään tilkkaan vettä ja vasta sitten kaadoin lasin täyteen vettä. Jauheen sekoitin puutikulla, johon se ei niin tartu kiinni. Savea jää väkisin jo sekoitusvaiheessa lasin pohjalle, mutta se ei haittaa. Reippaan sekoituksen jälkeen juoma jätetään laskettumaan n.5minuutiksi, jotta savisakka laskeutuu lasin pohjalle. Pohjalle jäävää savisakkaa ei ole tarkoitus juoda/syödä. Olin yllättynyt saven neutraalista mausta. Savivesidrinkki ei maistu oikeastaan miltään ja kun ei liiaksi jää miettimään että tässä nyt juon SAVEA, niin juoman saa todella helposti ja nopeasti juotua. Parhaimman vaikutuksen savesta saa irti, kun sen nauttii aamuisin tyhjään mahaan. Jostain luin, että olisi hyvä odottaa tunti ennen kuin syö/juo muuta. Ei todellakaan onnistu kiireisinä työaamuina ainakaan.

Olen juonut tuota savijuomaa nyt n.1,5 viikkoa. Juuri nyt iho on suht ok kunnossa. Vielä hetki sitten ei todellakaan. En tiedä onko savijuomalla osuutta asiaan, mutta jatkan kuuria nyt ainakin hetken aikaa vielä. Toisaalta olen skeptinen sen suhteen, että savijuoma sen kummemmin auttaisi ihoni ongelmiin. Tuntuu, että ongelmat ovat täysin hormoniperäisiä eikä niihin auta mikään. Välillä on aivan päivästä kiinni missä kunnossa iho on. Toisinaan aamuisin saa kirota peiliin katsoessaan ja taas seuraavana aamuna saattaa tilanne olla huomattavasti parempi. Todella ärsyttävää…