Mites se piha?

Taloa kun alettiin miettiä, niin päätin jo siinä vaiheessa, että pihan suunnitteluun en vielä käytä aikaa. Ajattelin, että mietitään sitä sitten, kun talo on valmis. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että hitsi, meidän talo tosiaan valmistuu ihan loppukeväästä. Pakkohan sitä pihaa on laittaa jo heti! Eri asia olisi, jos talo valmistuisi syksyllä ja olisi talvi edessä. Silloin suunnittelu täytyisi siirtää seuraavaan kevääseen/kesään. 

Toinen asia, mikä laittoi miettimään talon pihaa on se, että meidän tontilla on jo nyt jonkin verran maan pinnalla isoja kiviä ja niitä tulee varmasti lisää maan alta kun tonttia aletaan myllätä. Jokaisen kiven pois vienti maksaa, jotenka nyt täytyisi miettiä, mitä kiville halutaan tehdä. Osa niistä + maassa mitä luultavimmin olevasta kalliosta voidaan räjäyttää ja räjäytysmateriaali käyttää tontin täyttöön. Räjäyttelykin tietenkin maksaa. Nyt pää sauhuten olen yrittänyt miettiä, että miten kiviä voisi hyödyntää ja paljonko niitä oikeasti kannattaa säästää. Nyt olen miettinyt myös sitä, että mitäs jos teen hienot suunnitelmat mihin kuuluu paljon isoja kiviä, ja sitten kiviä ei nousekaan niin paljon kuin olen ajatellut. Kivet kun tulisi siirrellä oikeille paikoille kun tontilla vielä on jonkinlainen kaivinkone. Käsipelillä sellaisia kivenjärkäleitä ei enää lähdetä siirtelemään.

Silloin kun hoksaisin tuon, että pihaa joutuu oikeasti jo nyt vähän miettiä, päätin, että koko pihaan, pois lukien pihatie, tulee nurmikkoa. Pidän isoista nurmikentistä. Kesällä on ihanaa kävellä paljain varpain pehmeässä nurmikossa. Nurmikolla voi leikkiä, pitää piknikkiä, laittaa kahluualtaan, ottaa aurinkoa, pelata palloa ja muita pelejä....Nurmikolla voi tehdä vaikka mitä! Nurmikkoa pidetään ns. vaikeahoitoisena pihana. Itse en asiaa kuitenkaan näe niin. Tottahan nurmikkoa täytyy kesällä leikata tasaisin väliajoin, mutta en näe sitä ongelmana. Enemmän ongelma minulle olisi erilaiset puutarhat joissa maahan on istutettu ties mitä kasveja ja rikkaruohoja pitäisi kitkeä ja kukkia/puskia muutoinkin hoitaa. Ei kiitos. Nyt ollaan kuitenkin miehen kanssa alettu miettiä että laitetaanko oikeasti aivan koko piha nurmikoksi. Itse ajattelin, että ehkä joskus tulevaisuudessa nurmikon päälle voisi jonkinlaisen talosta irti olevan terassin tms. tehdä. Yksi päivä googlettelin erilaisia ideoita pihaan ja vastaan tuli tälläinen:

Kuva täältä.

Istutusaltaita olin miettinyt jo aiemminkin. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, mutta esimerkiksi joitain yrittejä/vihanneksia olisi kiva kasvattaa pienissä määrin itse. Tuollainen kuvassa oleva kasvi-/viherhuone olisi hieno, mutta tiedän, että niin paljoa viherpeukalon vikaa minusta ei löydy, että se oikeasti tulisi tehokkaaseen käyttöön. Istutusaltaiden lisäksi tuollaisen erillisen alueen toiseen päähän voisi kasvihuoneen sijaan laittaa jonkinlaisen istuskelu/hengailu paikan.

Mitään turhia puskia, pensaita ja kukkapenkkejä meidän pihaan ja tontille ei tule! Parista omenapuusta haaveilen. En ole ikinä asunut missään, missä omenapuita olisi tai niitä olisi kasvatettu, jotenka en tiedä niistä ja niiden hoidosta suoraan sanottuna yhtään mitään. Täytyy tutkia asiaa ja pohtia saisiko meidän omasta pihasta joku päivä omia omenoita. Omenapuiden, raja-aitojen/puskien sekä tuon tuollaisen istutusallas/hengailupaikan lisäksi meidän pihaan ei taida mitään sen erikoisempaa tulla. Pojalle jonkinlainen leikkipaikka johonkin kohtaa pihaa tehdään johon tulee ainakin hiekkalaatikko ja jonkinlainen keinu tms. Niin ja ne kivet... Niitä täytyy vielä miettiä.

Mitä meillä syödään?

Meillä syödään hyvin paljon ihan perus kotiruokia. Tai tietysti riippuu siitä, mikä on kenenkäkin mielestä perus kotiruokaa. Meillä syödään lihapullia, makaronilaatikkoa, broilerkastiketta ja riisiä, perunoita ja uunikalaa jne. Meillä syödään todella harvoin hyvin perinteistä rasvasta ja jauhoista tehtyä ruskeaa kastiketta tai makkaraa. Välillä tekee mieli tehdä oikein perus ruskeaa kastiketta jauhelihalla, mutta harvoin. Yleensä tehdään bolognesekastike. Makkaraa on tullut syötyä nyt kesällä vähän useammin, mutta kotiin ostetaan makkaraa äärimmäisen harvoin. Ostetaan myös leivän päälle tulevaa kinkkua/leikkelettä todella harvoin. Itse en oikein edes tykkää leivän päälle laitettavasta leikkeleestä, mutta mies haluaa sitä välillä ostaa.

Kasvisruokaa syödään vähintään kerran viikossa, usein useamminkin. Kasvisruokina on usein pinaattikeitto, kasvissosekeitto, linssikeitto, mifu-munakas, nyhtökaura, härkis, puuro tai kasvispihvit. Välillä innostun kokeilemaan jotain ihan uutta. Itse tykkään paljon kasvisruoasta vaikka en mikään vegaani tms. ollekaan. Maitotuotteita käytetään ruoanlaitossa melko paljon. Esimerkiksi edellä mainituista pinaattikeittoon, kasvissosekeittoon, puuroon ja tietenkin mifu-munakkaaseen tulee jotain maitopohjaista. Linssikeiton kanssa syödään turkkilaista jugurttia. 

Heikko kohtani on ruoassa erilaiset juustot. Voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon! Sinihomejuustosta en pidä, mutta melkeimpä kaikki muut juustot menee. Leivän päällä en leikkeleestä pidä, mutta juustosta sitäkin enemmän! Lisäksi usein tulee syötyä maustamattomia/muutoin ilman lisättyä sokeria olevia jugurtteja. Ruoan kanssa en ole juonut maitoa enää hetkiin, mutta maitoa tulee käytettyä kahvissa sekä esimerkiksi myslin kanssa. 

Heti ensimmäisellä kosmetologikäynnillä kosmetologi kysyä kuinka paljon käytän maitotuotteita. Kerroin, että jugurttia oikeastaan päivittäin, juustoa ja muuten ruoanlaitossa. Kosmetologi sanoi, että voisin yrittää kokonaan lopettaa maitotuotteiden käytön tai ainakin vähentää. Maito kun aiheuttaa ihmisen kroppaan limaa ja se limaa taas aiheuttaa erilaisia tulehduksia, myös iholla. Maito on aiheena sellainen, josta ihmiset ovat paljon joko vastaan tai puolesta. Itse kuulun johonkin sinne välimaastoon. En pidä lehmänmaitoa mitenkään välttämättömyytenä ihmiselle, kunhan ihminen huolehtii että saa kalsiumia jostain muualta riittävästi. Tuosta lehmänmaidon limaa kerryttävästä vaikutuksesta en oikein tiedä... Se voi hyvin olla mahdollista, mutta ihmset ovat jo niin pitkään lehmänmaitoa juoneet, että ei tuo liman kertyminen nyt ainakaan kovin vakavaa ole. Meillä mies juo laktoositonta lehmänmaitoa ja poika vähän mitä milloinkin. Useimmin normaalia/luomua lehmänmaitoa. Pojan kanssa juodaan myös jonkin verran kaurajuomaa. Olen jo aiemmin pyrkinyt vähentämään maidon juontia juuri siitä syystä, että halusin kokeilla voiko kroppani ja etenkin ihoni paremmin jos en lehmänmaitoa niin paljon käytä. Lähinnä tuolloin lopetin maidon juomisen ruoan kanssa. Mitään älyttömän merkittäviä vaikutuksia en tuolla muutoksella huomannut tulevan, mutta olen silti jatkanut muun kuin lehmänmaidon juontia. Toisinaan olen myös vaihtanut lehmänmaitojugurtit kaurajugurtteihin ja ruokakerman kaurapohjaiseen ruokakermaan. Nyt kun kosmetologi kysyi kuinka paljon maitotuotteita käytän ja suositteli vähentämään, päätin että nyt oikeasti tsemppaan tuossa maidottomuudessa. Olen syönyt nyt pelkästään soija- ja kaurapohjaisia jugurtteja ja ruoanlaitossa olen käyttänyt entistä enemmän kaurakermaa. Aloin oikein kunnolla tarkkailla kuinka paljon oikeasti syön erilaisia maitotuotteita. Kun niitä oikein aloin kartoittamaan, niin onhan niitä melko paljon.... Samalla totesin myös sen, että en ikinä pysty kokonaan olemaan ilman maitoa sisältäviä tuotteita. Mikään paha allergia kun ei kuitenkaan ole kyseessä minkä vuoksi niitä pitäisi välttää. Juustot, ne on vain sellainen mistä en pysty luopumaan... Ei onnistu. Oikeasti paha allergia pitäisi puhjeta että niistä luopuisin. Muut kuin lehmänmaitopohjaiset tuotteet ylipäätään ovat todella arvokkaita. En yksinkertaisesti raaski koko perheelle tarjota aina jotain muuta kuin lehmänmaitopohjaisia tuotteita (maito, ruokakerma, jugurtit,erilaiset juustot jne.). Itse pyrin nyt ainakin hetken pitää maitotuotteiden nauttimisen minimissä, josko tuon ihon saisi sillä vähän rauhoittumaan. Täysin en lehmänmaitotuotteista luovu eikä luovu meidän muukaan perhe. 

Käytetään siis jonkinverran maitotuotteiden tilalla erilaisia kasvipohjaisia tuotteita. Lisäksi pyritään käyttämään mahdollisuuksien mukaan luomua. Joissain tuotteissa luomu on niin paljon arvokkaampaa kuin ns. normaali tuote, että luomua raaskii ostaa vain harvoin. Toisissa tuotteissa luomun ja "normaalin" ero ei ole niin suuri, että luomua raaskii ostaa kyseisen tuotteen kohdalla aina. 

Kaksi pääperiaatetta meillä on syömisen suhteen. Pyritään syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa (ei juurikaan eineksiä, ei tuotteita joissa paljon lisäaineita, sokeria, suolaa jne.). Lisäksi jaksaisin paasata vaikka kuinka paljon ja pitkään säännöllisestä ateriarytmistä! Mielestäni se on kaiken a ja o! Itselläni ainakin vaikuttaa välittömästi yleiseen vireyteen ja olotilaan jos ruokarytmi on vähän mitä sattuu ja etenkin jos ravinnon laatu on mitä sattuu. Myös poika on tuntunut perivän herkän vatsan minulta. Kun syö päivässä tasaisesti sen 5-6 kertaa kroppa voi hyvin, kroppa saa tasaisesti polttoainetta, ei tule ahmittua(!) ja vireystila pysyy tasaisena koko päivän. Puhdas ja terveellinen ruoka sekä säännöllinen ruokailurytmi kulkevat käsikädessä ja takaavat ainakin minun mielestäni parhaan fiiliksen koko olemukseen ja parhaimmat lähtökohdat ihan koko hyvinvoinnille. Vielä yksi iso huomio on annoskoot. Mielestäni kun syö tasaisesti sen 5-6 kertaa päivässä ei annoskoot edes herkästi nouse kovin suuriksi kun mitään älytöntä raastavaa nälkää ei ehdi missään vaiheessa tulla. Säännöllisessä ateriarytmissä on siis oikeasti tärkeeä syödä SÄÄNNÖLLISESTI vaikka ei olisi edes mitään varsinaista suurta näläntunnetta. Näläntunteen tuloon saakka ei kannata eikä mielestäni edes pidä odottaa. Silloin tulee vain herkästi ahmittua ja annoskoot suurenevat.

Mitä kuuluu taloprojekti?

Meidän taloprojekti on nyt heinäkuun aikana edennyt hitaasti, mutta varmasti. Eniten on tullut varmasti tehtyä sitä omaa pään sisäistä pohdintaa kaikenlaisista asioista. Kovasti on pohdittu etenkin lattian väriä ja valaistusta. Keittiö on myös ollut pohdinnoissa mukana vaikka sen suunnittelu meillä onkin jo todella pitkällä. Pientä muutosta yhdessä tasossa ja saarekkeen päädyissä luultavasti tulee siihen mitä on viimeksi keittiöfirman kanssa juteltu. Asuntomessuilla ei tänä vuonna lähdetä, kun niiden sijainti on tänä vuonna niin kaukana. Olen kuitenkin netistä pyrkinyt katselemaan, että millaisia ratkaisuja messutaloissa on ja saisiko niistä jotain ideaa itsellekin. Me tehtiin keittiösuunnitelma aivan täysin meidän omien mieltymysten mukaan eikä silloin edes tiedetty esimerkiksi millaisia keittiöitä asuntomessutaloissa tulee olemaan. Oli hauska nähdä, että messutaloissakin monessa on  käytetty keittiössä samaa väristystä kuin meille on tulossa. Enää ei olekaan niin paljon täysvalkoista vaan nyt pinnalla on musta ja puu. Todella vähän olen muuten löytänyt tämän vuoden messukodeista kuvia netistä. Tuntuu, että viime vuoden asuntomessuista löytyi paljon paremmin. Vai enkö nyt vain osaa hakea oikeilla hakusanoilla?

Kuvat kahdesta eri tämän vuoden messukohteesta. Näissä eroja meidän suunnitelmiin, mutta fiilis hyvin sama. Molemmat kuvat täältä.

Tässä keittiössä on jo pelottavankin paljon samoja elementtejä mitä meillekin tulee :D Tämä ei ole messukohde. Kuva täältä.

Itsellä eniten aikaa on vienyt sisustuksen miettiminen. Sisustamaan taloa ei tietenkään pääse vielä pitkään aikaan, mutta ei sille vain mitään voi että jo nyt näpit syyhyää kaikenlaisten sisustussuunnitelmien tekemiseen. Miehelle sanoin myös sitä, että ehkä joitain hankintoja täytyy jo pikkuhiljaa tehdä ettei kaikki tule sitten yhdellä rysäyksellä kun taloon ollaan muuttamassa. Kätevää, eikö ;D Noh mitään suurempia hankintoja ei ole tullut silti vielä tehtyä. Suunnitteluasteella vahvasti ollaan. Itseäni myös häiritsee se, että jos jotain isompia hankintoja tekee, niin mitäs jos ne ei yhtään sovikkaan taloon. Vaikka tarkat mitat tiedetään lähes kaikelle niin silti epäilyttää, että mitäs jos se ei sovikkaan joko mittojen takia tai muuten vain tyyliltään/väritykseltään.

Rakennuslupavirastosta saatiin heinäkuun alussa kommentit meidän talon tarkastuskuviin. Muutoin kaikki oli ok, mutta hiukan lisää liikkumatilaa täytyy lisätä saarekkeen ympärille, vessaan ja kodinhoitohuoneeseen. Nykyään kun on vaatimuksia, että pyörätuolilla täytyy päästä talossa liikkumaan ja on tarkat mitat paljonko missäkin täytyy vähintään olla tilaa. Talofirman kanssa ei olla päästy noista lupaviraston vaatimista muutoksista puhumaan, koska talofirman edustajamme on lomalla. Katseltiin miehen kanssa pohjaratkaisuamme ja kyllä me nuo puuttuvat sentit sinne saadaan. Vessaa joudutaan sen verran suurentamaan, että se vie tilaa pois hiukan vaatehuoneesta. Byhyy, mutta ei mahda mitään. Jotenkin panikoin noiden säilytystilojen kanssa. Kauhea huoli, että säilytystilaa tulee olemaan talossa aivan liian vähän. On tässä tosin onneksi tuota jonkin asteista konmaritusta tullut tehtyä, että toivottavasti kaikelle löytyy talossa paikkansa... Ja jos ei löydy niin sitten täytyy lähteä kaupoille hommaamaan sitä lisätilaa. Mehän ei tosiaan otettu meidän makkariin eikä toiseen pienemmistä makkareista ollenkaan ns. kiinteitä kaapistoja. Yhdestä huoneesta löytyy tuo vaatehuone/-komero. Halutaan itse hankkia kaapistot meidän makkariin ja toiseen pienempään makkariin, kun ensin nähdään kuinka muut huonekalut sinne asettuu ja mikä sinne oikeasti sopii. Ei haluta makkareista täyteen ahdettuja ahtaita koppeja vaan olisi kiva, että niissäkin saisi edes jonkinlaista väljyyttä. Halutaan myös, että huonekaluja pystyy siirrellä sen mukaa mikä todetaan talossa hetken asuttuamme toimiviksi eikä niin, että kaapit on väkisin jossain tietyssä kohtaa. Meidän makkariin olen jo katsellut Ikean sivuilta vaatekomeroita, joissa on normaalia vähemmän syvyyttä. Mikäli siltä tuntuu, että huoneeseen sopii oikein hyvin myös syvempi vaatekaappi, voidaan myös sellainen sitten hommata. Pohdinnoissa on ollut myös se, että sopisiko meidän vaatteita säilöön kodinhoitohuoneeseen, jolloin meidän makuuhuoneeseen ei edes tarvitsisi niin paljoa säilytysratkaisuja vaatteille. Katsotaan mihin päädytään... Tekisi mieli ostaa nuo vaatekaapit vasta sitten kun taloon on päässyt muuttamaan ja kaikki muut huonekalut on jo sisällä, mutta en tiedä saataisiinko vaatteita mahtumaan mihinkään siksi aikaa kun vaatekaappeja ei ole. Ehkä siinä vaiheessa jo paremmin hahmottaa sen todellisen tilan, kun taloon on saatu seinät pystyyn ja silloin pystyy paremmin miettiä mitkä ja minkälaiset huonekalut taloon sopii. Meillä kun ei pahemmin hukkaneliöitä taloon tule, täytyy huonekalujen paikat ja sisustus muutoinkin miettiä melko tarkkaan.

Meidän vanhempien makuuhuoneen vaatekaappi voisi olla jotain tämän tyylistä. Tämän syvyys on 44cm. Kuva täältä.

Pankin kanssa käytiin myös tuossa pari viikkoa sitten juttelemassa. Siltä osin homma on ok. Vastaava mestari kävi meidän tonttia katsomassa muutama päivä sitten illalla miehen kanssa. Oli sanonut, että hyvä tontti on. Joitain isoja kiviä/mahdollista kalliota tontilta saatetaan joutua räjäyttelemään, mutta räjäytyksen tuotokset saadaan sitten käyttää tontin täyttöön. Muutoin tuo täyttöaines tulee muualta ja se siinä maatöissä eniten maksaa. Meidän tontti laskee vähän alaspäin toiselta laidalta ja sen vuoksi täyttöä erityisesti tarvitaan.

Siinäpä taloprojektin tilanne tällä hetkellä. Seuraavaksi täytyisi tontti lunastaa itselle ja hakea sitä varsinaista rakennuslupaa. Talofirman kanssa myös käydään luultavasti elokuun aikana viimeiset palaverit siitä, mitä nyt mihinkäkin halutaan, minkä värisenä jne. Noiden palaverien jälkeen ei oikein muutoksia enää tehdä, jotenka tärkeät palaverit on kyseessä joihin todella tarvitsee valmistautua ja miettiä kaikki selväksi ja muistaa myös tarkistaa, että suunnitelmiin tulee kaikki mitä halutaan. Itselläni on esimerkiksi siitä kova huoli, että pistorasioita ja valaisinpistorasioita ei tule tarpeeksi tai ne on huonoissa paikoissa. On siis hyvä olla omat muistiinpanot ja kunnon suunnitelmat mukana noissa viimesissä palavereissa ettei vain mikään asia unohdu. 

Raskauden jälkeiset iho-ongelmat ja luonnonkosmetiikka

Jatketaan muilla aiheilla kuin rakentamisella. Talohommissa ei paljoa ole tapahtunut nyt tämän heinäkuun aikana. Voisin kuitenkin kirjoitella seuraavan postauksen taas talohommien tilanteesta. Jotain pientä kun kuitenkin on tämänkin kuun aikana tehty projektin etenemiseksi.

Minulla on ollut aina suhteellisen hyvä iho. En ole juurikaan joutunut edes teinivuosina stressaamaan finneistä tms. Olen saanut elää hyvin huoletonta elämää ihon puhdistuksen kanssa ja silti iho on pysynyt hyvänä. Kasvohoidossa olen tainnut käydä elämäni aikana ehkä kaksi kertaa. Pojan syntymän jälkeen vuonna 2014 ihoni alkoi yhtäkkiä huonontua. Näppyjä alkoi nousta sinne ja tänne. Välillä etenkin kasvojen iho on ollut todella huonossa kunnossa. Tykkään käyttää meikkiä, mutta en tykkää käyttää sitä kauheana kerroksena. Ennen pojan syntymää en käyttänyt juuri koskaan meikkivoidetta. Synnytyksen jälkeen oli pakko tutustua meikkivoiteiden maailmaan, koska ihon jäätävien ja punoittavien näppyjen peittämiseen ei millään riittänyt pieni sipaisu puuteria. Taistelin aina tähän kesään saakka itse huonoa ihoa vastaan ja yritin löytää tuotteita joista olisi edes jotain hyötyä. Oikein mistään ei ole kuitenkaan tuntunut löytyvän apua, jotenka vihdoin tänä kesänä päätin astella kosmetologille.

Olen jo hyvän aikaa pyrkinyt siirtymään kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa ekologisiin ja luonnonmukaisiin vaihtoehtoihin. Nyt minulla on meikkeinä käytössä suurimmaksi osin Lavera. Lavera oikeastaan siitä syystä, että siinä on helpoin saatavuus. Laveran tuotteita saa nykyään ainakin Prismoista ja Citymarketeista (ainakin täällä Seinäjoella). Muitakin ekologisia ja luonnonmukaisia meikkimerkkejä toki löytyy, mutta muista kuin Laverasta minulla ei ole tällä hetkellä kokemusta juuri ollenkaan. Yksi Idun Mineralsin luomiväri ja kynsilakka minulta löytyy ja ne on ainakin ollut ihan toimivia.

Kasvojen ihon hoitoon olen käyttänyt viime aikoina Valkoisen Langan tuotteita. Kokemusta on myös jonkin verran Madaran tuotteista. Madaran tuotteissa ei ole mitään vikaa, mutta tykkään suosia suomalaista. Valkoisen Langan tuotteet valmistetaan siis Suomessa ja niiden raaka-aineet ovat luonnollista alkuperää. Valkoisen Langan tuotteita saa ainakin täällä Seinäjoella ekokauppa Mirtelosta.

Etsin tarkoituksella kosmetologin, joka käyttää ekologisia/luonnonmukaisia tuotteita. Ei muuten ole sellaisia ainakaan Seinäjoella mitenkään ruuhkaksi asti…. Löysin nimittäin googlettelulla yhden ainoan kosmetologin Seinäjoelta, joka käyttää ekologisia ja luonnonmukaisia tuotteita. Noh varasin ajan tuolle kosmetologille. Kosmetologi oli oikein mukava ja tutki ihoani tarkasti pohtien samalla mikä hoito olisi minulle sopivin. Ensimmäisellä käyntikerralla tehtiin oikein perusteellinen ja kokonaisvaltainen puhdistus. Kosmetologin suosituksesta otin vielä kaksi käyntikertaa ihon puhdistukseen. Tuo ihon puhdistus ei ole kyllä todellakaan mitenkään rentouttava tapahtuma, ainakaan jos ihosta löytyy paljon sitä puhdistettavaa. Kosmetologilla, jolla kävin, on tapana antaa asiakkaalle mynthon suuhun imeskeltäväksi puhdistuksen ajaksi. Eihän mynthon tietysti sitä järkyttävää kipua poista, mutta mielestäni silti hyvä keksintö. Itse ainakin tuli vimmatusti imeskeltyä mynthonia ja yritettyä keskittyä vain siihen. Kosmetologi käytti ihossani pääasiassa vadelmapohjaisia tuotteita, jotka ovat hyviä erityisesti minun pintakuivalle rasvaiselle iholle. Kosmetologin käyttämät tuotteet ovat EkoPharman tuotteita. Minulle selvisi, että EkoPharman ja Valkoisen Langan valmistaja on sama yritys. Kosmetologi ei mitenkään vähätellyt Valkoisen Langan tuotteita, mutta sanoi, että niissä ongelma on se, että yksi ja sama tuote on kaikille ihotyypeille. EkoPharmassa taas on omat tuotteet jokaiselle erilaiselle ihotyypille ja siten toimivat paremmin. Itselle tuli ostettua EkoPharmalta vadelma kuorinta ja lisäksi karpalo anti-akne hoitogeeliä, jota laitetaan täsmähoitona ongelmakohtiin. Kaupanpäälle sain näytepakkauksen vadelma puhdistusvaahdosta. Toimivan tuntuisia tuotteita kaikki, mutta onhan noilla hintaa… Toisaalta ihon hyvinvointi on itselle sen verran tärkeää, että ehkä sitä pitää ainakin joihinkin tuotteisiin sijoittaa. Kyllähän siinä toisaalta säästää sitten taas meikkikuluissa, kun ei tarvitse sitä meikkiä niin paljoa käyttää kun iho voi hyvin.

Kesälomareissu

Tänä vuonna päätettiin lähteä kesälomareissulle Turkuun sekä Naantaliin. Arvata saattaa, että yhden päivän kohteena oli Muumimaailma. Muumimaailman lisäksi käytiin Aboa Vetus & Ars Nova historian ja nykytaiteen museossa. Tämä kohde tuli vähän extemporee, kun Turkuun saapumispäivänä satoi ja jotain tahdottiin kuitenkin tehdä/nähdä. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, olen vähentänyt vaatteiden ja tavaroiden ostamista todella paljon ja pyrin nykyään ostamaan vain tarpeeseen, jotenka Turussakaan ei paljonkaan kierrelty kaupoissa. Ainoat kaupat missä käytiin oli Sisustuksen Koodi, Sokos (jossa käytiin vain sisustusosastolla) ja Sisustusliike Avelia. Kummasti näkyy liikevalinnoissa tuo oman kodin suunnittelu ja kaikesta ihanasta haaveilu sisustuksessa :D Sisustuksen Koodista olisin voinut ostaa vaikka mitä ihanaa. Myös Aveliasta löytyi valloittavia sisustuksen tavaroita. Kummastakaan liikkeestä ei tällä kertaa kuitenkaan mitään ostettu, mutta pää höyrysi kyllä kuumana pohdiskellen tulevaa kotia ja sen sisustusta. Jotain ihanaa sinne on saatava! Sokokselta ostin laseille liuskekivialustoja ja pari vähän isompaakin liuskekivialustaa. Toisen koristeeksi ja toisen koristeeksi/pannunaluseksi.

Aboa Vetus & Ars Nova oli mukava paikka viettää sateista päivää. Historiasta kertovalla puolella (Aboa Vetus) oli kaivettu vanhan Turun raunioita esiin ja kaivuutöitä tehdään jatkuvasti lisää. Raunioiden ympärille on rakennettu museo, jossa pääsee kävelemään ja tutkimaan raunioista löydettyjä esineitä sekä entisajan elämästä kertovia tauluja. Museon varrella oli pieniä ns. loosseja, joissa oli jotain pientä tehtävää ja touhuttavaa lapsille. Lisäksi museosta löytyi pari nukkekotia. Nämä touhut olivat kyllä meidän pelastus, kun poika ei oikein arvostanut rauhassa käveleskelyä ja taulujen lueskelua. Samoissa tiloissa rauniomuseon kanssa oli luumuseo, jossa oli nähtävillä eri eläinten luita. Nykytaiteen puoli (Ars Nova) rakennuksen yläkerrassa oli myös ihan kiva, mutta tuli kierrettyä todella nopeaa tahtia pojan kyllästyessä totaalisesti. Museosta löytyi myös alue, jossa on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tämän hetkinen näyttely ei oikein itseen kolahtanut. Näyttelyn nimi oli Minän teatteri. Näyttelyssä oli esillä kuvia sekä videoita ihmisistä. Todella outoja kuvia ja videoita! Yhden taiteilijan teoksissa ihmiset olivat jonkinlaiset kanisterit päässä ja yhdessä videossa nainen puristi seisovilteen ketsuppipurkista ketsuppia kulhoon maassa...Useassa videossa ja kuvissa ihmiset olivat alasti. Ei vain riitä itsellä ymmärrys tuollaiseen taiteeseen...

Seuraavana päivänä oli vuorossa Muumimaailma, jonne lähdettiin heti aamupalan jälkeen. Keli oli tuona päivänä aivan mahtava. Aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä. Pelättiin, että poika pelkäisi muumeja, koska oli aiemmin alkanut itkemään, kun muumit olivat jossain olleet esiintymässä. Tai lähinnä poika kai pelkäsi esityksissä Pikku Myyn kovaa ääntä. Pikku Myytä poika ei suostunut koko Muumimaailmassa olon aikana lähestyä. Oikein muistakaan Muumimaailman hahmoista poika ei välittänyt, paitsi itse muumeista. Kaikkia muumeja piti käydä useamman kerran halaamassa. Päivä kului oikein mukavasti paikkoja kierrellen ja välillä leikkien sekä eväitä syöden. Ja poika tykkäsi aivan valtavasti! Ainoastaan itselle meinasi välillä ahdistus iskeä väenpaljoudessa muumihahmojen lähettyvillä. Heti kun hahmoista meni vähän väljemmille vesille, oli todella hyvin tilaa kulkea ja touhuta. Mielestäni siis oikein oiva paikka perheille, joissa on pieniä lapsia. Ylihintaiseksi Muumimaailmaa sanotaan ja onhan se suhteellisen arvokas, mutta mikäpä paikka ei olisi? Mikäli tuonne lähtee päivää viettämään, täytyy jo heti asennoitua siihen, että rahaa tulee menemään. Säästää pystyy esimerkiksi ottamalla mukaan omat eväät ja etsimällä autolle ilmaisen parkkipaikan. Eihän nuo isoja säästöjä ole, mutta kuitenkin.

Viimeisenä päivänä Turussa käytiin tämän postauksen alussa kertomissani liikkeissä sekä tutkimassa Turun linnan ympäristöä ja merimuseo Forum Marinumin ympäristöä. Turun linnaan tai merimuseoon ei menty sisälle asti. 

Kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Oli mukava viettää muutama päivä kauempana kodin nurkista. Etenkin kun tietää, että tulevat kuukaudet tulevat olemaan kiireisiä taloprojektin vuoksi.

Tavaran karsimista

Taas on hetki vierähätnyt edellisestä postauksesta vaikka tuntuu, että juuri eilen sen kirjoitin. Vaikka tässä on tullutkin oltua lomalla, ei silti ole ehtinyt blogiin syventyä. Pojan ollessa hereillä en kirjoittele blogia ja silloin kun poika on nukkunut, on tullut tehtyä muuta. Paljon aikaa on mennyt edelleen talon suunnitteluun ja miettimiseen. Lisäksi olen kaivellut kaapeista kaikkea mahdollista ylimääräistä ja varannut kirpparipöydän.

Oman vaatekaapin olen käynyt ehkä 2kk sitten viimeksi läpi, mutta nyt taas, kun kaappia kollasin, löytyi vaikka kuinka paljon pois laitettavaa vaatetta. Koko ajan enemmän ja enemmän pyrin siihen, että ronskisti vaan laitan pois kaiken mitä en ole viimeisen vuoden aikana tarvinnut ja mikä ei enää tunnu omalta. Pukeutumisessa on viime vuosien aikana tullut muutoksia melko paljon ja nyt vaatekaapista saa lähteä aivan kaikki sellainen mistä olen yhtään epävarma, että pidänkö sitä enää. Samoin tavaroissa, kaikki lähtee mistä yhtään olen epävarma. Kaapit on alkanut ihanasti tyhjentyä, mutta on vanhojen tavaroiden myymisessä ihan valtava homma! Olenkin suosista laittanut paljon omia vaatteitani kierrätykseen. Nyt kun kirpparipöytä tuli varattua, laitan myyntiin myös sellaista minkä muutoin olisin suosista laittanut kierrätykseen. Jos ei kirpparilla mene, niin sitten seuraava paikka on kierrätys. Netissäkin olen jotain myynyt.

Kaippa tätä jonkinlaiseksi konmaritukseksi voi kutsua. Ainakin omalla kohdalla tätä konmaritusta edistää se, että nykyään pohdin todella tarkkaan mitä ostan ja mitä en ja tämä pätee siis niin vaatteissa kuin muissakin tavaroissa. Enää en hyllyjä ja kaappeja täytä "ihan kiva"-jutuilla. Tavaran tai vaatteen täytyy oikeasti olla sellainen, että olen täysin varma siitä että se tulee käyttöön. Muutamia vuosia sitten tuli käytyä esimerkiksi kaupungilla ihan muuten vain kiertelemässä kauppoja ja ostettua niiiin paljon kaikkea sellaista mikä oli ihan ok tai ihan kiva enkä ollut yhtään varma tuleeko kyseinen tuote minulla oikeasti ikinä käyttöön. Kun tavaraa/vaatetta ostaa todella paljon harvemmin kuin ennen ja oikeasti tarpeeseen, pystyy tavaroihin ja vaatteisiin aivan eri tavalla käyttämään rahaa. Sanonta "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa", pätee useimmissa asioissa. Ei toki kaikessa ja aina, mutta todella usein. Miksi ostaisin viisi viiden euron paitaa joista en ole edes varma, tulenko niitä aktiivisesti käyttämään tai ne muuten vain heikon laatunsa vuoksi ratkeaa heti joka puolelta, kun voin ostaa 25 eurolla yhden ihanan paidan, josta todella pidän ja joka ei heti lahoa käsiin. Vaatteita ostan muutoinkin nykyään todella todella harvoin, verraten muutama vuosi sitten. En osta myöskään pojalle vaatteita mielestäni älyttömän usein. Toki pojalle tulee ostettua useammin vaatteita kuin itselle. Nykyisin, kun pojalle sopii yhden koon vaate pidempään kuin ennen, on vaatteiden ostelu vähentynyt todella paljon. Ostan vaatteita, joista tiedän, että ne kestää ja joita oikeasti tulee käytettyä ja nimenomaan tarpeeseen enkä muuten vain. Lisäksi suosin pukeutumisessa nykyisin paljon suomalaista/pohjoismaista suunnittelua, ekologisuutta ja eettisyyttä. Ostan vaatteita myös etenkin pojalle melko paljon käytettynä. On ihanan vapauttava tunne, kun on päässyt irti siitä pyörteestä, että tavaraa ja vaatteita täytyy ostaa vain ostamisen ilosta. Nykyisin ei des huvita lähteä kaupoille saatika mennä kaupoille niin ettei ole edes mitään vrasinaista tarvetta millekään.

Nyt kun tuota kertynyttä tavaraa ja vaatetta karsii rankalla kädellä, tulee jotenkin ihana tunne siitä, että kaapeissa ei ole mitään ylimääräistä ja tiedän, että kaikki mitä kaapeista sekä laatikoista löytyy, tulee käyttöön eikä makaa kaapissa/laatikossa jos EHKÄ joskus sattuisin tavaraa/vaatetta käyttämään.

Nyt kun muuttokin tulee olemaan jossain vaiheessa edessä, pyrin hiljalleen käymään aivan kaikki kotimme tavarat läpi. Helpottaa varmasti muuttovaiheessa, kun ei siinä vaiheessa tarvitse kaikkia pakattavia tavaroita käydä läpi vaan tietää, että tässä asunnossa kaikki on sellaista mikä viedään myös uuteen kotiin. Eikä myöskään ole niin paljon pakattavaa kun ei ole sitä "tätä käytän/tarvitsen ehkä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa"-tavaraa.

Voiko muuten olla mitään raivostuttavampaa kuin tälläinen teksti aina näytöllä juuri silloin kun yrität saada jonkun homman äkkiä tehtyä/tarkistettua...

Voihan Suomen kesä ja sisustusmietintöjä

Jep jep... Olihan sitä suht lämmintä ja aurinkoista jo hurjat pari päivää. En halua valittaa mutta....Siis ei YHTÄKÄÄN oikeasti kunnon hellepäivää vielä tänä kesänä. Tänään on taas saatu "nauttia" vesisateesta. Huoh. Eikä vissiin sadetonta päivää ole ainakaan ennen viikonloppua. Lämpötilakin tule olemaan tällä viikolla hurjat 10-15 astetta. Nautipa siinä sitten kaikista ulkoilma-aktiviteeteista. Olen viimeiseen asti kesäihminen ja olen jopa välillä haaveillut johonkin lämpimään maahan muutosta. Kyllä minä oikein hyvin kestän Suomen talven, jos kesä on ollut lämmin ja aurinkoinen. Nykyään kun tuntuu olevan sama keli jouluna ja juhannuksena niin ei kauheasti naurata. Suomen kurjasta säästä huolimatta talon rakennuttamista sitä ollaan aloittamassa ihan tänne koto Suomeen jotenka kestettävä se vain on. Itseasiassa tämän kurjan kelin piristäjänä on tehokkaasti toiminut tuo oman tulevan kodin suunnittelu.

Kodin mietinnässä suunnitelmat vetää aivan väkisin sisustuksen mietintään, vaikka juuri nyt ajankohtaisia asioita olisi aivan kaikki muu. Jostain syystä olen pohtinut ja haaveillut kovasti etenkin pojan huoneesta. Mitä kaikkia huonekaluja sinne tulee, millaisia valaisimia, hyllyjä. On myös hurjaa, että jos tulee ostettua jotain uusia huonekaluja nyt tässä lähiaikoina, täytyy miettiä sopiiko huonekalu myös tulevan talon tyyliin. Ja mikä tulevan talon tyyli ylipäätään on!?! Haluan panostaa siihen, että tuleva kotimme on tasapainoinen ja hyvällä maulla sisustettu. Sen vuoksi onkin ihan hirveä pelko, että joku juttu ei toimikaan ja näyttää hirveän sekavalta. Olen jo jonkin aikaa katsonut erään huonekaluliikkeen yhtä lipastoa sillä silmällä, että se voisi olla kiva. Lipasto on tammen/mustan värinen. Meillä on nyt olohuoneessa yksi lipasto joka aivan repeää liitoksistaan, siis aivan konkreettisesti meinaa revetä liitoksistaan. Tänään huomasin, että lipaston kaapin ovi ei mene kiinni...Ei vain yksinkertaisesti mene vaikka oven välissä ei ole mitään. Tokaisin jo miehelle että eiköhän haeta se uusi lipasto. Sitten kuitenkin iski paniikki, että sopiiko se meille ja meidän tulevaan kotiin. Meille kun tulee jo oikeastaan täysin musta keittiö, on minulla pelkona, että talo käy liian synkäksi jos sisustuksessa on lisäksi paljon mustaa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että kun katto ja seinät on jo valkoiset eikä lattiakaan tule olemaan mikään tumma, ei mustaa tule liikaa vaikka sitä huonekaluissa olisikin. Takka on myös suunniteltu valkoiseksi. Odottavan aika on pitkä kun pikkutarkat sisutusjutut tulee olemaan ajankohtaisia vasta ensi keväänä :D

Neonvalo jonka saa ripustettua seinälle. Kuva täältä

Pilvihylly. Kuva täältä

Myös tämä vuorinaulakko on ihana. Kuva täältä

Kaikki edellä mainitut siis pohdinnoissa pojan huoneeseen ja paljon muutakin. Vaatekaappeja ei ole otettu ollenkaan mihinkään huoneeseen vaan halutaan ne hommata itse. Yhdessä makuuhuoneessa on vaatehuone, mutta mitä luultavimmin pojan huoneeksi tulee sellainen makuuhuone, jossa ei ole vaatehuonetta ja meidän vanhempien makuuhuoneessa ei myöskään ole vaatehuonetta eikä ole siihen otettu myöskään vaatekaappia. Pojan huoneeseen halutaan vaatekomero, joka sopii muihin huoneen kalusteisiin, eli olisi samaa sarjaa kuin muutkin huonekalut. Meidän makuuhuoneeseen on pohdittu tavallista kapeampia (syvyydeltään) vaatekaappeja, että saataisiin maksimoitua makuuhuoneen pinta-ala eikä huone tuntuisi liian täyteen ahdetulta (kuten nyt nykyisessä makuuhuoneessa!).