Ehkä eniten arjessa ja siisteydessä minua ärsyttää kaikenlaisen pienen tavaran kerääntyminen joka puolelle. Myönnän miehen ja lapsen lisäksi myös itse syyllistyväni siihen, että eri tavarat eivät heti löydä oikeaa paikkaansa tai niitä ei tule laitettua takaisia paikoilleen.
Meidän ruokapöytä on yksi niistä paikoista joihin lähes joka päivä kertyy jotain ylimääräistä tavaraa. Usein monen päivän postit lojuu pitkin pöytää ja lapsen muovailuvahpurkkeja, kyniä, paperia tms. on pöydän toinen pääty täynnä. Lisäksi pöydällä saattaa olla esimerkiksi pampuloita, lapsen leluja, kaikenlaisia papereita (muistilappuja tms.), ompelutarvikelaatikko, minun silmälaseja tai aurinkolasit, rahapussi..... Oikeastaan pöydältä voi löytyä mitä vain mikä on syystä tai toisesta jäänyt siihen. Olen jo pitkään yrittänyt päästä siitä tavasta, että tavarat vain jäävät johonkin epämääräiseen paikkaan lojumaan. Jostain syystä kuitenkin etenkin tuo ruokapöytä on lähes joka viikko ihan kamalassa kunnossa. Usein töiden jälkeen tulee oltua lapsen kanssa tai lähdettyä salille tms. jolloin pöydän järjestely jää. Illalla kun lapsen on saanut nukkumaan haluaa ottaa loppuillan rennommin ja lopulta pöydän järjestely siirtyy taas seuraavaan päivään. Jolloin taas tulee uutta postia joka täyttää ja sekoittaa pöytää entisestään. Jotkut tavarat jää lojumaan epämääräisiin paikkoihin myös siksi, ettei niille oikein keksi mitään fiksua paikkaa tai ne ei mahdu sinne minne meinasi. Minulla menee heti hermot jos joudun jotain tukkia johonkin kaappiin/tilaan väkisin kun tilaa ei ole. Olenkin yrittänyt enemmän ja enemmän jaksaa käydä kaikkia kaappeja ja laatikoita läpi ja yksinkertaisesti heittää pois tai laittaa eteenpäin sellaisia tavaroita mitä en ole ainakaan vuoteen tarvinnut. Välittömästi jos olen jonkin asian kohdalla ollut epävarma, että säilytänkö, niin olen nykyään ennemmin laittanut asian pois kuin säilyttänyt. Ennen olin enemmän sellainen, että säästin ihan vain kaikelta varalta kaikenlaista. Nyt tavarapaljouteen on tullut totaalinen kyllästyminen ja hermojen menettäminen ja nyt pyrin aivan kaikessa säilyttämään vain sellaiset mistä olen täysin varma, että niitä vielä tarvitsen tai tulen käyttämään. Olen myös vähentänyt huimasti sekä erilaisten tavaroiden että vaatteiden ostamista ja ostan oikeasti tarpeeseen ja laadukkaita tuotteita joista tiedän niiden kestävän ja miellyttävän vielä pitkään. Mikään mistä olen yhtään epävarma ei päädy enää nykyään meidän kaappeja, laatikoita ja erityisesti eri tasoja täyttämään. Suurin haave on saada pidettyä meidän kaunis valkoinen ruokapöytä siistinä, mutta tähän mennessä yritykseksi on jäänyt.... Ehkä vielä joskus... Ehkä sitten siellä uudessa kodissa...Toivottavasti. Uudessa kodissa yritän kyllä aivan oikeasti tehdä kaikkeni, että kaikki tasot pysyvät järjestyksessä ja kivan näköisinä eikä vähän sitä ja tätä ja tuota roiku siellä täällä ja tuolla.
 |
| Vaihteeksi epämääräinen sotku pöydällä... Tällä kertaa pöydälle kertynyt mm. postit, lahjaksi meneviä äitienpäiväkukkia, sakset, lapsen lelu, lapsen värikynät+paperia, lapsen kuulosuojaimet, bluetooth-kaiutin, sormivärit, lapsen minulle äitienpäivälahjaksi antama jalkakylpysuola... Ihannetila olisi jos pöydällä olisi ainoastaan maljakossa olevat kukat sekä lapsen minulle antama äitienpäivälahja |
Superkylmä kevät on yrittänyt ihan tosissaan nujertaa minut. Olen palellut koko kevään aivan jatkuvasti. Nyt onkin ollut aivan ihanaa, kun on tullut edes vähän lämpimämpiä ilmoja! Jokohan toppavaatteet uskaltaa pestä ja laittaa jemmaan odottamaan ensi talvea? Luonnon herääminen on antanut odottaa kylmien säiden vuoksi ja vasta nyt teiden varsiin on alkanut ilmestyä leskenlehtiä ja metsiin sinivuokkoja. Puut eivät viherrä vielä juuri lainkaan, mutta eiköhän vihreyttä ala tulla heti kun lämpimämmät säät kestävät vähän pidempään eikä yöpakkasia enää ole. Täällä on yksi todella malttamaton kesän odottaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti