Vuosi 2017

Joulu alkaa olla ohitse. Meiltä laitettiin joulukuusi tänään pois. Eilen siirsin kaikki muut jouluiset koristeet kaappiin. Ainoastaan ikkunoissa olevien jouluvalojen annoin vielä olla. Jotenkin tänä vuonna tuntui heti jouluaaton jälkeen, että tämä joulu oli nyt tässä ja ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja. 

Ensi vuotta odotetaan koko perhe innolla. Syynä tietenkin talo. Vuosi 2018 tulee olemaan siis jännittävä, kutkuttava ja täynnä muutoksia jo pelkästään meidän raksaprojektin vuoksi. Mitä muuta vuosi 2018 tuo tullessaan, sitä ei tiedä, mutta innolla odotan myös muuta elämää raksan lisäksi.

Vaikka mieli ja ajatukset on kovasti jo vuodessa 2018, palataan vielä vuoteen 2017. Täytyy sanoa, että tämä vuosi oli ehdottomasti koko meidän perheen vuosi. Tehtiin vuoden 2017 aikana paljon päätöksiä, jotka koskivat koko meidän perhettä. Helmikuussa vietettiin minun ja mieheni häitä. Häät olivat suhteellisen pienet, mutta sitäkin tunnelmallisemmat ja häistä jäi ihan älyttömästi hyviä ja lämpöisiä muistoja joihin on hyvä välillä palata. Häistä ei ehtinyt kauhean kauaa kulua, kun päätettiin (vähän meille itsellekin yllätykseksi) hakea Seinäjoen kaupungin tontteja. Tontteja kun havitteli enemmän väkeä kuin mitä tontteja oli, kaupunki järjesti tonttiarvonnat. Suu loksahti auki, kun arvonnoissa sanottiin meidän nimi. Kädet tärisi koko loppuillan ja oli ihan epätodellinen olo. Tontti! Meille?!? Wtf! Myöhemmin kuulin eräältä tutulta, että hänen ystävänsä oli tonttiarvonnoissa kolmatta kertaa, eikä vieläkään tonttia osunut omalle kohdalle. Mutta meidän kohdalle osui heti ekasta kerrasta?! Huh ja huh! Ei muuta kuin pähkäilemään, että otetaanko todella tontti vastaan vai annetaanko mennä seuraavalle. Selkeää meille on ollut jo hyvän aikaa, että omakotitaloon halutaan jos Seinäjoelle jäädään. Pohdinnoissa kun oli yhdessä vaiheessa vaihtoehtona myös Tampereelle muutto. Puntaroitiin vaihtoehtoja. Tampereella meillä ei ikinä olisi tälläistä mahdollisuutta. Ollaan viihdytty Seinäjoella ihan hyvin ja paikka tuntuu tutulta ja kotoisalta. Lisäksi selviteltiin, että saataisiin meidän budjettiin sopimaan ihan kivan kokoinen talo. Jotenka ei muuta kuin tuumasta toimeen ja lähdettiin tutkailemaan sekä kilpailuttamaan eri talotoimittajia. Edettiin hommassa melko vauhdilla, mutta niin haluttiinkin. Ei haluttu turhaan venyttää projektia. Toki haluttiin rauhassa puntaroida mitä halutaan ja keneltä, mutta muutoin ei nähty tarpeelliseksi venyttää projektia ajallisesti.

Kesällä 2017 lyötiin lukkoon meidän talotoimittaja ja alkoi rakennuslupaprosessin vireille laitto. Alkusyksystä saatiin rakennuslupa ja siitä seurasi heti tontilla maatöiden aloittaminen. Nyt talo on pystyssä ja sisäseinät on pystytetty. Tuntuu todella hurjalta!

Häiden ja tontin lisäksi tein myös töissä keväällä sellaisia päätöksiä, että syksystä lähtien toimenkuvani hieman muuttui. Jotenka myös töissä on puhaltanut tänä vuonna ainakin joiltain osin uudet tuulet.

Tänä vuonna minä yksinäni, sekä minä ja mies yhdessä, on tehty sellaisia päätöksiä, jotka ovat vieneet minua ja meitä eteenpäin elämässä. Ei ole vielä ikinä tehty näin suuria päätöksiä ihan itseksemme, ilman kenenkään muun kanssa keskustelua tai ilman kenenkään muun mielipiteiden kuuntelua, kuin mitä tämän vuoden aikana ollaan tehty. Ja fiilis on mahtava! Etenkin tämä syksy on ollut rankka, sitä en kiellä. Uudet jutut töissä ja raksa on vienyt voimia. Vaikka meidän talo tulee avaimet käteen-toimituksella, on se lopulta ollut kaikkea muuta kuin pelkästään avaimet käteen. Kyllä siellä tontilla ja talolla on täytynyt/täytyy vain itsekin asioita tehdä. Viimeisimpänä pohdittiin esim. valopistorasioiden paikkoja ja siirreltiin niitä katossa kun vielä on mahdollisuus ennen kuin katto levytetään. Projektin keskellä on täytynyt yrittää kuitenkin pyörittää myös arkea ja muistaa touhuta pojan kanssa. Hermot on välillä olleet TODELLA riekaleina ja ihan koko perhe on hermostunut toisilleen jo monenmonta kertaa.

Vaikka tämän vuoden aikana on ollut välillä rankkaa, olen äärettömän kiitollinen omasta perheestä ja koko kuluneesta vuodesta. Kyllä oma perhe vaan on ihan super! Ja se, että elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa, on myös ihan super! Innolla kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja näiden biisien saattelemana. Nää biisit kuvaa vaan niin hyvin tätä kulunutta vuotta.

Aito joulukuusi vs muovikuusi

Meillä on jo monena vuonna ollut aito joulukuusi vaikka ei aattoa olla tähän mennessä oltukaan ikinä kotona. Minun ja miehen lapsuudenkodissa on aina ollut jouluna aito kuusi. Jotenkin se vain kuuluu jouluun. Aidon kuusen tuoksu, sen koristelu ja ylipäätään se joulufiilis minkä aito kuusi tuo. Omassa lapsuudenkodissani kuusi tuotiin sisälle aina vasta aaton aattona ja koristeltiin yleensä aattoaamuna. Nyt nykyisessä kodissa kun ei vietetä aattoa, tuodaan kuusi sisälle ja koristellaan jo jonkin verran ennen jouluaattoa. Tänä jouluna poikakin alkoi jo ymmärtää joulukuusen päälle jotain ja oli aivan innoissaan kuusesta. Koristelu ei juurikaan poikaa innostanut mutta muuten on kyllä ihastellut koristeita ja kuusen valoja. Pelkkää kuustakin ilman koristeita poika jaksoi ihastella ja ihmetellä.

Muovikuusi ei vain ole yhtään meidän juttu. Saatika mikään valkoinen muovikuusi. Kuusen kuuluu olla vihreä. Voisin kuvitella meille muovikuusen vain siitä syystä, jos jollakin perheenjäsenellä todettaisiin allergia. Muutoin meille tulee ehdottomasti joka joulu aito kuusi ♥

Viime vuonna kuusi oli tuuhea ja melko lyhyt :D

Tämän vuoden kuusi

Talon pohjapiirustus

Kun talon rakentamista alettiin suunnitella, ryhdyttiin heti tutkimaan erilaisia talojen pohjapiirustuksia ja yritettiin löytää se meitä miellyttävä. Se tiedettiin, että halutaan keittiö ja olohuone jollain tapaa samaksi tilaksi. Lisäksi minulle melko ehdoton ja jo pitkään haaveiltu asia oli saareke keittiöön. Selviteltiin myös erikokoisten talojen hintoja. Siinä vaiheessa kävi selväksi talon suurpiirteinen neliömäärä. 

Ensimmäinen pohjaratkaisu, johon ihastuin, oli Kannustalon Harmaja 135C. Aluksi tuntuikin, että mikään muu pohjaratkaisu tai talo ei olisi niin kiva kuin tuo Kannustalon Harmaja. Hinta tuolle talolle oli kuitenkin aivan liian korkea meidän budjettiin nähden jotenka lopulta ajatus tuosta talosta ja pohjaratkaisusta jäi kuin jäikin sivummalle.

Kannustalon Harmaja 135C. Kuva täältä.

Keväällä kun oltiin vielä ihan alkuvaiheessa, käytiin katsomassa yhtä Jetta-taloa.  Jetta-talossa oli läpitalon keittiö-olohuone. Siinä vaiheessa alettiin varmaan ensimmäistä kertaa ajatella ihan tosissaan, että meidänkin talossa olisi läpitalon keittiö-olohuone. Ehdotonta oli, että tuollaisessa läpitalon keittiö-olohuoneessa on kummallakin puolella isot ikkunat, jolloin valon määrä sisällä maksimoituu. Tuossa Jetta-talossa oli jo heti lähtökohtaisesti isot ikkunat sekä olohuoneen että keittiön puolella. 

Jetta-talon pohja, jota käytiin katsomassa (taloon oli kyllä tehty joitain pieniä muutoksia tähän alkuperäiseen pohjaan verrattuna mutta suurimmaksi osaksi pohja oli näin). Kuva täältä.

Jetta-talon pohja tuntui siis lopulta oikein varteen otettavalta vaihtoehdolta (pienillä muutoksilla toki). Käytiinkin jo keskusteluja Jetta-talon edustajan kanssa, mutta emme lopulta Jettaa valinneet meidän talotoimittajaksi. Vaikka emme Jettaa valinneetkaan, saimme hyviä ideoita tuon yhden Jetta-talon pohjasta.

Aloitettiin keskustelut Kastellin kanssa. Kastellilla ei ollut valmiissa talomalleissa sellaista pohjaa, joka olisi meitä miellyttänyt. Keskustelimme siitä, millaisen pohjan haluaisimme ja lopulta lähdettiin pohjaa muokkaamaan meille Kastellin Economy 105-talon pohjasta.

Kastelli Economy 105. Kuva täältä.

Palavereja käytiin monta ja pohjaa viilattiin meille sopivaksi. Yksi palaveri venyi aina 2-2,5 tuntia kestäväksi. Monia asioita täytyi itsekin vielä pohtia ja täytyi päättää mitä talossa tulee ehdottomasti olla ja mikä ei ole niin must have. Saatiin kyllä todella hyvin taloon kaikki mitä haluttiin. Ainoastaan pariovet meidän vanhempien makuuhuoneeseen jäi uupumaan, jotka ensin ajattelin ihan välttämättä haluavani. Asiat joista ei haluttu luopua oli ainakin isot ikkunat ruokailutilaan ja olohuoneeseen, saareke keittiöön, kodinhoitohuoneesta kulku ulos, keittiöstä vähintään näköyhteys olohuoneeseen, takka,  korotettu/vino katto vähintään olohuone-keittiö tilaan ja ruokapöydälle oma ns.ruokailutila (ei siis keittiön keskelle). Näiden lisäksi haluttiin ehdottomasti yksikerroksinen talo. Kaavassa luki, että talon tulisi vastata 1,5 kerroksista taloa alueella jossa meidän tontti on. Meillä saatiin edes lähelle 1,5 kerroksista taloa ulkoapäin niin, että kattokaltevuus laitettiin ulkoapäin vähän jyrkemmäksi kuin tavanomaisessa yksikerroksisessa talossa. Sisätiloissa tuo korotus ei siis näy.

Meidän koti ♥ Kuva Kastellin arkkitehdin piirtämä

Meidän talo tulee olemaan parempi kuin teidän!

No pöh! Ei se tule olemaan yhtään sen parempi kuin kenenkään muunkaan.

Olen huomannut, että nämä taloasiat on yksi asia, jossa täytyy jotenkin yrittää todistella, että kyllä se meidän ratkaisu on paras ratkaisu siitä ja siitä syystä. Myönnän itsekin sortuvani välillä tälläiseen. Se tulee jotenkin luonnostaan, että täytyy puolustaa niitä omia valintojaan. Toki omia valintoja saa puolustaa ja perustella, mutta mielestäni se täytyisi tehdä niin, että toisten valintoja ei lyödä lyttyyn tai muutoin tule toiselle sellainen fiilis että hänen ratkaisunsa ovat huonoja.

Meidän taloprojektissakin on paljon sellaisia asioita mitkä olisi tehty/valittu toisin jos rahaa olisi äärettömästi. Meidän budjettiin nähden me olemme mielestämme tehneet hyvät valinnat ja nimenomaan hyvät valinnat MEILLE ja MEITÄ varten. Yhdessä talokeskustelussa yksi ihminen mainitsikin, että nämä on niitä ikuisia puheenaiheita ja pääasia on, että rakentajat itse ovat tyytyväisiä.

Itse olen kokenut pientä alemmuudentunnetta esimerkiksi siitä, että meidän talo tulee olemaan "vain" 110 neliön kokoinen. Välillä tuntuu, että aivan hävettää kertoa, että talosta on tulossa niin pieni (vaikka se ei mitenkään äärettömän pieni tulekaan olemaan). Olen joutunut myös esimerkiksi säilytysratkaisuja miettimään tarkkaan tulevaan taloon, koska ylimääräisiä neliöitä ei tosiaan ole tulossa ja ainoastaan yksi "vaatehuone" joka on hurjan 2 neliön kokoinen...110 neliön talo on kuitenkin sellainen, joka riittää meille. Kaikki tarpeellinen mahtuu juuri ja juuri tuohon neliömäärään. Mikäli meillä olisi äärettömästi rahaa, tulisi talosta hiukan isompi ja neliöitä olisi varattu enemmän ainakin säilytystiloja varten (eteinen, kunnon vaatehuone jne.). Tilanne on kuitenkin mikä on ja ollaan todella tyytyväisiä meidän pohjaratkaisuun ja tulevaan taloon. Kaikkea kun ei voi saada.

Toinen puolustusrefleksin aikaan saava asia on meidän lattiamateriaalivalinnat. Lähinnä siis se, että suurimpaan osaan tiloista meillä on tulossa laminaatti. Keskusteluja seurattuani olen huomannut, että laminaatti on jokseenkin out. Kovan hypetyksen kohteena taasen on vinyylilankku. Me kuitenkin pyritään rakentamisessa mahdollisimman muovittomiin ratkaisuihin. Jotenkin en pystyisi elämään sen asian kanssa että meidän lattia on täysin ja pelkästään muovia. Tietenkin laminaattia parempi ratkaisu olisi parketti, mutta parketti taas on niin paljon pehmeämpää kuin laminaatti että heti hirvittäisi ne kamalat jäljet mitä parkettiin herkästi tulee. En lähde myöskään sitä kieltämään, että onhan laminaatti paljon edullisempaa kuin esimerkiksi vinyylilankku tai parketti.

Seuraavassa postauksessa voisinkin vihdoin esitellä meidän pohjapiirustuksen. 

Jaa niin ja yksi aika oleellinen juttu. Meille on alettu pystyttää taloon väliseiniä viime viikolla! Ihan superhuippua! Huoneet näkyy nyt selkeästi ja vihdoin minäkin hahmotan oikeasti kaikkia mittoja. Päässä käy jo kova suhina että mitä mihinkin tulee ja kuinka. Voisin vain fiilistellä talon sisällä ties kuinka kauan. Autokatos alkaa myös olla siinä vaiheessa että mies jatkaa sen tekemisen loppuun itse.

Autokatos+varasto