Taas on hetki vierähätnyt edellisestä postauksesta vaikka tuntuu, että juuri eilen sen kirjoitin. Vaikka tässä on tullutkin oltua lomalla, ei silti ole ehtinyt blogiin syventyä. Pojan ollessa hereillä en kirjoittele blogia ja silloin kun poika on nukkunut, on tullut tehtyä muuta. Paljon aikaa on mennyt edelleen talon suunnitteluun ja miettimiseen. Lisäksi olen kaivellut kaapeista kaikkea mahdollista ylimääräistä ja varannut kirpparipöydän.
Oman vaatekaapin olen käynyt ehkä 2kk sitten viimeksi läpi, mutta nyt taas, kun kaappia kollasin, löytyi vaikka kuinka paljon pois laitettavaa vaatetta. Koko ajan enemmän ja enemmän pyrin siihen, että ronskisti vaan laitan pois kaiken mitä en ole viimeisen vuoden aikana tarvinnut ja mikä ei enää tunnu omalta. Pukeutumisessa on viime vuosien aikana tullut muutoksia melko paljon ja nyt vaatekaapista saa lähteä aivan kaikki sellainen mistä olen yhtään epävarma, että pidänkö sitä enää. Samoin tavaroissa, kaikki lähtee mistä yhtään olen epävarma. Kaapit on alkanut ihanasti tyhjentyä, mutta on vanhojen tavaroiden myymisessä ihan valtava homma! Olenkin suosista laittanut paljon omia vaatteitani kierrätykseen. Nyt kun kirpparipöytä tuli varattua, laitan myyntiin myös sellaista minkä muutoin olisin suosista laittanut kierrätykseen. Jos ei kirpparilla mene, niin sitten seuraava paikka on kierrätys. Netissäkin olen jotain myynyt.
Kaippa tätä jonkinlaiseksi konmaritukseksi voi kutsua. Ainakin omalla kohdalla tätä konmaritusta edistää se, että nykyään pohdin todella tarkkaan mitä ostan ja mitä en ja tämä pätee siis niin vaatteissa kuin muissakin tavaroissa. Enää en hyllyjä ja kaappeja täytä "ihan kiva"-jutuilla. Tavaran tai vaatteen täytyy oikeasti olla sellainen, että olen täysin varma siitä että se tulee käyttöön. Muutamia vuosia sitten tuli käytyä esimerkiksi kaupungilla ihan muuten vain kiertelemässä kauppoja ja ostettua niiiin paljon kaikkea sellaista mikä oli ihan ok tai ihan kiva enkä ollut yhtään varma tuleeko kyseinen tuote minulla oikeasti ikinä käyttöön. Kun tavaraa/vaatetta ostaa todella paljon harvemmin kuin ennen ja oikeasti tarpeeseen, pystyy tavaroihin ja vaatteisiin aivan eri tavalla käyttämään rahaa. Sanonta "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa", pätee useimmissa asioissa. Ei toki kaikessa ja aina, mutta todella usein. Miksi ostaisin viisi viiden euron paitaa joista en ole edes varma, tulenko niitä aktiivisesti käyttämään tai ne muuten vain heikon laatunsa vuoksi ratkeaa heti joka puolelta, kun voin ostaa 25 eurolla yhden ihanan paidan, josta todella pidän ja joka ei heti lahoa käsiin. Vaatteita ostan muutoinkin nykyään todella todella harvoin, verraten muutama vuosi sitten. En osta myöskään pojalle vaatteita mielestäni älyttömän usein. Toki pojalle tulee ostettua useammin vaatteita kuin itselle. Nykyisin, kun pojalle sopii yhden koon vaate pidempään kuin ennen, on vaatteiden ostelu vähentynyt todella paljon. Ostan vaatteita, joista tiedän, että ne kestää ja joita oikeasti tulee käytettyä ja nimenomaan tarpeeseen enkä muuten vain. Lisäksi suosin pukeutumisessa nykyisin paljon suomalaista/pohjoismaista suunnittelua, ekologisuutta ja eettisyyttä. Ostan vaatteita myös etenkin pojalle melko paljon käytettynä. On ihanan vapauttava tunne, kun on päässyt irti siitä pyörteestä, että tavaraa ja vaatteita täytyy ostaa vain ostamisen ilosta. Nykyisin ei des huvita lähteä kaupoille saatika mennä kaupoille niin ettei ole edes mitään vrasinaista tarvetta millekään.
Nyt kun tuota kertynyttä tavaraa ja vaatetta karsii rankalla kädellä, tulee jotenkin ihana tunne siitä, että kaapeissa ei ole mitään ylimääräistä ja tiedän, että kaikki mitä kaapeista sekä laatikoista löytyy, tulee käyttöön eikä makaa kaapissa/laatikossa jos EHKÄ joskus sattuisin tavaraa/vaatetta käyttämään.
Nyt kun muuttokin tulee olemaan jossain vaiheessa edessä, pyrin hiljalleen käymään aivan kaikki kotimme tavarat läpi. Helpottaa varmasti muuttovaiheessa, kun ei siinä vaiheessa tarvitse kaikkia pakattavia tavaroita käydä läpi vaan tietää, että tässä asunnossa kaikki on sellaista mikä viedään myös uuteen kotiin. Eikä myöskään ole niin paljon pakattavaa kun ei ole sitä "tätä käytän/tarvitsen ehkä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa"-tavaraa.
Voiko muuten olla mitään raivostuttavampaa kuin tälläinen teksti aina näytöllä juuri silloin kun yrität saada jonkun homman äkkiä tehtyä/tarkistettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti